Ihana aika, vaikka olikin melko tuskainen helle, eikä sade osunut kohdalle edes vahingossa moneen viikkoon… Maanantaina 22.8. kuitenkin satoi 12 mm, eli maa kastui ihan kunnolla. Onneksi muistin sunnuntaina jo hiukan ennakkokastella, että ensimmäisetkään sadepisarat eivät valuisi hukkaan vaan menisivät suoraan käyttöön!

Kukista saa jo kerättyä siemeniä, ja kasvimaa antaa pientä satoa. Päätähuimaavaan omavaraisuuteen ei tällä kaudella tosiaan vielä päästä, mutta hyvät pohjat ensi vuodelle on tehty. Perinteistä kasvimaata pitää vielä syksyn aikana kaivaa jonnekin, ja laittaa siihen talveksi lasagnepenkin hengessä muutama kerros materiaalia maatumaan, mutta tänä kesänä valmistuneet lavat ovat toivottavasti aikaisin keväällä jo käytettävissä, samoin kasvihuone. Tavoitteena pienimuotoinen siemenomavaraisuus, jolloin uusi kasvukausi ei vaadi suuria rahallisia panostuksia edes siementen osalta.

Aloitin siemenkeruun kehäkukista (Calendula), joista keräsin kaikkia lajikkeita suloisessa sekamelskassa. Kehäkukan siemenet ovat suosikkejani ulkomuotonsa puolesta: näyttävät mullan pinnalla kipristeleviltä toukilta!

Lisäksi keräsin kahden samettikukan (Tagetes) ja yhden akileijan (Aquilegia) siemeniä. Unikoitakin olisi hyvin tarjolla, siemenkodat helisevät iloisesti. Pitää jatkaa keruuta ahkerasti ennen kuin osa putoilee maahan. Aloitin siemenkeruun kahvisuodattimiin, joihin on kätevä päälle kirjoittaa mitä siellä on, mutta ne kyllä vaikuttavat turhan pieniltä tähän tarkoitukseen. Ehkä sittenkin siirryn kirjekuoriin, jotka myös saa kätevämmin kiinni…

Hernepenkit olivat tällä kaudella vasta pikkuruisia, satunnaisia rivejä siellä täällä, mihin herneitä nyt pystyttiin viime tipassa kylvämään. Herne tuoreena on kuitenkin yksi meidän perheen suosikeista, joten ensi vuonna sitä laitetaan kokonainen ”pelto”. Nyt oli kahta sokerihernettä ja kahta silpoydintä, kaikki kasvoivat ihan kohtuullisesti. Sokeriherneet kuitenkin maistuivat parhaiten, joten niitä saatetaan laittaa jatkossa enemmän. Maun osalta pieni pettymys oli Blauwschokker, jota kannattanee kasvattaa lähinnä koristeellisuuden takia. Upeat violetit kukat ja palot, ja jopa kahteen metriin kasvava varsi tekevät siitä tuoksuherneen veroisen kaunokaisen, jonka palkojen sisuksia voi kuitenkin hyödyntää ruoassa.

Kesäkurpitsat eivät olleet tämän kauden paras onnistuminen, mutta onneks niitä saa edullisesti kaupasta! 😀 Oman pihan kesikset menee melkein pelkästään tuorekäyttöön, pieninä ja herkullisina. Vain tämä E-lavaan ajoissa istutettu ruukkulajike (olikohan tää nyt Patio vai Balcon Star…?) kasvattaa reippaasti hedelmiä, muut lähinnä mököttävät…

Kasvihuonekurkut tekevät melko satunnaisesti hedelmiä, eli jokin niidenkin kanssa nyt epäonnistui, mutta onhan mahdollista, että jaksavat jatkaa sadon tuottoa vielä monta viikkoa. Jos se vaikka paranisi nyt, kun superkuuma keli on päättymässä. Avomaankurkut eivät halunneet ensin edes itää (!), ja lähtivät sitten niin hitaaseen kasvuun, että yhtään kurkkua ei ole sieltä vielä tullut. No, toivossa on hyvä elää, sano lapamato.

Kokeiluluontoisesti ulos istutetut tomaatit tekevät kohtuullisesti satoa, ja aion jatkaa niiden kanssa kokeiluja ensi vuonna. Purjot kasvavat hyvin, samoin muut sipulit (istukkaista kelta- ja punasipulia, siemenistä kelta-, pilli- ja ruohosipulia). Talveksi pitää laittaa runsaasti valkosipulia. Lisäksi pitää etsiä vielä karhunlaukan siemeniä syyskylvöihin, jotta monivuotisten hyötykasvien määrä lisääntyisi.

Salaatit ei vaan oo mun juttu, mut toisaalta mun huono karma samettikukkien osalta on viimein ohitettu, niin ehkä joskus vielä salaattikin onnistuu. Laitoin kolmea erilaista salaattia, joilla oli kohtuullisen mukavat oltavat. Ei suoraa paahdetta, säännöllinen kastelu jne, mut silti niitä tulee vaan kitkeriä lehtiä. Höh. Olkoon mokomat – taas hetkeksi. Talven lopussa optimistin innolla suunnittelen varmaan taas uusia salaattirivejä… Mutta kahden salaatin annoin kasvattaa komeat kukkavarret, ja niistä yritän saada uusia siemeniä 🙂