Instaan jo laitoinkin pari kuvaa Monsterasta, joka oli käärinyt juurensa tiukaksi mytyksi pienen ruukun sisällä. Taisi olla niin, että ostin kyseisen kasviyksilön joskus viime talvena eli noin vuosi sitten, kun ripsiäiset olivat melkein jo tehneet selvää vanhasta peikostani. No, se vanhempi on vielä elossa, mutta aika onneton otus, ja pohdin kannattaisiko se siirtää pienempään ruukkuun. Mullanvaihto varmaan tekisi sillekin hyvää.

Niin, se varsinainen esimerkkiyksilö oli tämä uudempi, toistaiseksi paholaisöttiäisiltä pelastunut. (huom: Ripsiäisinvaasio voi iskeä missä ja milloin vain, koska niitä voi tulla kesäaikaan vaikka ikkunasta tuulen mukana, ja ympäri vuoden esim yrttiruukuissa tai missä tahansa kasvissa) En näköjään ollut jaksanut kerrostalo-olosuhteissa vaihtaa sitä isompaan purkkiin ja kunnolliseen multaan, joten nytpä sitten sekin saa taas paremmin henkeä, vuoden kitkuttelun jälkeen. Tai no, se taisi voida ihan kohtuullisesti, koska on kasvanut ja tekee koko ajan uusia lehtiäkin.

Mutta: se kevätvillitys! Valon määrä kun alkaa tuossa helmikuun lopulla lisääntyä jo niin, että syvintä talviuntakin kuorsaavat alkavat raottaa silmiään ja pöyristyä moisesta häiriötekijästä. Niinpä siis turha ihmetellä, että kasvit lähestulkoon heräävät henkiin pitkän synkän talven jälkeen. Tietysti hyvät ihmiset käyttävät kasvivaloja ja hoivaavat vihreitään niin, etteivät mitkään ötökät pääse iskemään, kosteus on tasaista jne, mutta aika usein etenkin kuivemmissa asunnoissa ja pimeämmissä oloissa kasvit kärsivät talven aikana jonkin verran. No, ei vaivuta epätoivoon, vaan hoidetaan ne kuntoon taas, kun kevään valo vapauttaa meidät kaikki murheen alhosta!

Konkarit tietysti tietävät, että valon lisääntyessä on hyvä parantaa kasvien oloja. Tähän kuuluu:

• kevyempi tai raskaampi mullanvaihto
• samalla mahdollinen siirto isompaan ruukkuun
• lannoituksen aloittaminen/lisääminen
• samalla tarkempi tarkastelu, mitä vahinkoja talven synkkyys on aiheuttanut kasveissa

Jos et ole harrastanut kasvien kevätkarnevaaleja, tässä hiukan tarkempaa ohjeistusta siihen. Toisaalta jotain pääsee konkareiltakin aina talviunen aikana unohtumaan, joten kertaus on opintojen äiti – ja pikkuserkku:

• järjestä itsellesi sopiva (hetkellisesti sotkemista sietävä) työskentelytila, jossa lattialle putoava multa tai jopa pieni vesilätäkkö ei haittaa
• hanki viherkasveille sopivaa multaa, sitä löytyy yleensä marketeistakin
• HC-vihertelijä hankkii myös perliittiä ja/tai vermikuliittia (niistä selostus tuolla alempana), tai laittaa mullan sekaan tai alimmaksi salaojakerrokseksi kevytsoraa
• kasveilla kannattaa yleisesti ottaen olla istutusruukku (esim muovinen, jossa reikiä pohjassa) ja suojaruukku (ei reikiä, mahdollisesti myös tyylikkään näköinen, mutta ei välttämättä: voi pyrkiä myös mahdollisimman mauttomaan, se olisi omalaatuisempaa)
• isojen tai muuten hankalasti käsiteltävien kasvien osalta mullan voi vaihtaa osittain siten, että kuoputtaa istutusruukun pinnalta ja reunoilta mahdollisimman paljon vanhaa multaa pois ja uutta tilalle
• jos vaihdat mullan kokonaan, voit halutessasi silti jättää osan vanhasta mullasta purkkiin, jos se ei vaikuta kovin höttöiseltä (esim kaupan ruukussa saattaa olla melkein pelkkää turvehöttöä, joka yleensä kannattaa vaihtaa kokonaan)
• jos kasvualusta on kuivahko, sitä kannattaa kastella kunnolla ennen mullanvaihtoa
• irrota kasvi juurinen varovasti vanhasta istutusruukusta, suoristele juuria mahdollisuuksien mukaan etenkin, jos ne ovat tiukasti kietoutuneet paakun ympärille, ja aseta istutusruukkuun, jossa hiukan multaa pohjalla. Jos kasvi oli kasvattanut ruukun täyteen juuria, ota yhtä kokoa isompi (esim 1-2 cm suurempi halkaisija) ruukku, ja istuta se siihen. Näin saat uutta multaa mukavasti juuripaakun ja istutusruukun reunojen väliin.
• täytä ruukku viherkasvimullalla tai muulla sopivaksi katsomallasi kasvualustalla (joissa noin miljoona erilaista vaihtoehtoa, mutta itse käytän hyvin perinteistä ratkaisua tässä). Lisää multaa tasaisesti juuripaakun eri puolille ja painele sitä vähitellen tasaiseksi joka puolelta.
• nosta kasvi istutusruukussaan suojaruukkuun ja kastele kunnolla. Suojaruukun pohjalle valuva vesi kannattaa kaataa pois, jotta se ei jää sinne heikentämään juurien hapensaantia

Altakasteluruukut, erilaiset mullan lisäaineet ja uudenlaiset kasvualustat ovat niin laaja kokonaisuus, että käsittelen niitä joskus myöhemmin omana aiheenaan. Perliitti ja vermikuliitti ovat kuitenkin niin näppäriä ja helppokäyttöisiä, että pari sanaa niistä vielä. Perliitti on kuumennettua vulkaanista ainesta ja vermikuliitti kuumennettua savimineraalia. Molemmat soveltuvat maanparannukseen ruukku- ja taimikasvatuksessa, sekä siemenkylvöissä siementen peittämiseen. Molemmat ovat erittäin kevyttä ainesta, joka hieman myös pölyää, ja jota ei ole hyvä päästää silmiin ja limakalvoille. Mullan joukossa perliitti lisää muhevuutta ja antaa juurille mahdollisuuden parempaan hapensaantiin, kun taas vermikuliitti sitoo kosteutta. Jos kumpaakin lisää istutusmultaan, saa parannettua sen rakennetta siten, että se toimii erittäin hyvin useimmille kasveille. Vahva suositus siis näiden käyttöön, jos pienimuotoinen hifistely kiinnostaa..

No niin, sitten se peikkis, kliivia, pullottava jukka, hienohelma ja kaikki niiden kaverit on saatu uusiin multiin ja purkkeihinkin, ja on hyvä muistaa edelleen kastella niitä (vähän ahkeramminkin, koska valo saa aikaan pöhinää purkissa) ja aloittaa tai lisätä myös lannoitusta.

Hmm, tarkoitus oli laatia vielä pieni taulukko siitä, mitkä kasvit nauttivat minkäkinlaisesta ruukusta ja kastelutavasta, mutta jääköön myöhemmäksi.

Riemukasta kevätkarnevaalia kaikille kanssavihertelijöille!