Suomessa, jopa tällä III-vyöhykkeen eteläisellä reunalla, on melko rajallisesti sellaisia hyötykasveja, joita voi kasvattaa monivuotisesti. Toki puuvartisia löytyy, marjoja ja hedelmiä, hyvinkin paljon, mutta ruohovartisten kasvien osalta valinnanvaraa ei ole kovinkaan paljon. Otin epäviralliseksi tavoitteeksi saada omaan puutarhaan kasvamaan kaikkia niitä monivuotisia hyötykasveja, jotka vain omat mahdollisia – ja ehkä kokeilen muutamaa mahdotontakin jossain vaiheessa…

Monivuotiset hyötykasvit parantavat omavaraisuutta huomattavasti. Vaikka siemeniä voi kerätä kaikesta sadosta, ja ympärivuotinenkin viljely on määrätyillä ehdoilla mahdollista joidenkin kasvien osalta, on pihalla joka kevät omia aikojaan kasvuun lähtevä hyötykasvi kultaakin kalliimpi. Yritän tässä postauksessa listata nyt niitä yleisimpiä monivuotisia ei-puuvartisia, joita on helppo käyttää ruoanlaitossa. Niin kutsutut villiyrtit eli luonnonvaraiset, hyödynnettävät kasvit eivät nyt varsinaisesti kuulu tähän, tosin osa tietysti on sellaisia ja löydettävissä myös Suomen luonnosta. Lisäksi jätän listalta pois yrteiksi laskettavat kasvit. Toisaalta taas otan mukaan muutamia sellaisia, joita perinteisesti käytetään vain koristekasveina.

1. köynnöspinaatti
2. karhunlaukka
3. pillisipuli, kiinansipuli, ilmasipuli ja ruohosipuli
4. valkosipuli (tähän palataan vielä, vaikka valkosipulin monivuotisuus onkin suhteellista)
5. maa-artisokka
6. piparjuuri
7. parsa
8. raparperi

Kas, kaiken pähkäilyn jälkeen lista jäi aika lyhyeksi 😀 Harkitsin maksaruohojen lisäämistä listaan, koska niissä on ihan hyvin syötävää ja hyvät ravintoarvot, mut jätin nyt kuitenkin pois…

Tällä hetkellä Hiidenperän puutarhasta löytyy noista vain muutamaa. Parsanjuurakot istutin E-lavan päähän tänä vuonna. Niistä ei voi satoa korjata ainakaan pariin vuoteen, vaan ne saavat kasvattaa juuriaan ja niiden haituloita lehtiä voi käyttää leikkovihreinä. Raparperia on melko hyvin pitkin tontinreunoja, mutta sain myös lahjoituksena juurakon, joka on ilmeisesti jotain perinnelajiketta Pohjanmaalta. Maa-artisokkaa sain lahjoituksena runsaasti, ja istutin kahteen eri paikkaan. Toisesta erästä tulee potagerin raja-aitaa pikkuhiljaa. Ne kukkivat kauniisti kuin auringonkukat, ja herkkujuurakot ovat nostettavissa melkein milloin tahansa. Maa-artisokka leviää melko helposti, mutta itse pidän sitä pelkästään positiivisena ominaisuutena syötävässä kasvissa. Piparjuuren juurakot myytiin keväällä loppuun ennen kuin ehdin hyökätä nettikauppaan itse, mutta ehkä onnistun saamaan joltain jakopätkiä jossain vaiheessa. Piparjuuri sinänsä on lähinnä mauste, mutta otin sen silti listalle, koska mielelläni käytän sitä.

Monet sipulit ovat monivuotisia. Karhunlaukkaa esiintyy eteläisessä Suomessa luonnovaraisena, ja sitä onkin helppo kasvattaa siemenistä syyskylvöllä. Muutkin, kuten pilli-, kiinan-, ilma- ja ruohosipuli, on helppo kylvää, ja ne kasvavat yleensä nopeasti vaikka kylväisi myöhemminkin keväällä. Karhunlaukka on näistä ainoa, joka vaatii kylmäkäsittelyn. Viime keväänä kylvin pilli- ja ruohosipulia, jotka sain nyt lavaan jatkamaan kasvuaan. Lavoissa on muutenkin tarkoitus kasvattaa sekä yksi- että monivuotisia kasveja. Karhunlaukkaa laitan sinne vielä syksyllä, samoin valkosipulia.

Köynnöspinaatti, valtakunta köynnöspinaatista! Miksi en löydä sitä mistään? Heti kun löydän, istutan puutarhaporttiin kiipeämään. Ei siitä muuta.