Vaikka pienet sipulikukat tuovatkin jo kevään tunnun, on orvokkien istuttaminen  jotenkin riemastuttava hetki. Ja silti joka vuosi ensin ajattelen, etten edes laita orvokkeja… 😅

Jostain syystä isot orvokit eivät minua viehätä, mutta näitä ”keskikokoisia” haluan purkittaa muutaman. Eikä värivalinta yllätä tälläkään kertaa: sini-valkosävyiset eri yhdistelminä. Aina sama juttu 🤷‍♀️ Tänä keväänä ollaan kuitenkin uudessa pihassa ja keksin, että syksyllä kaarihallin nurkasta löytynyt (anteeksi) puutarhatonttu saa kesäseurakseen orvokkeja.

Pikkuapulaisen kanssa kerättiin valonauha pois, laitettiin multaa purkin reunoille (juujuu, se on TYNNYRI), ja ängettiin seitsemän orvokintainta sinne.

Tonttuhan on nimeltään Jorma. Teini löysi Jorman hallista, harkitsi sen pilkkomista (se oli kuulemma karmiva), mutta antoi armoa, ja tyytyi vain nimeämään tontun Jormaksi 😂 . Ihmettelin mitä moisella tehdään, mutta äkkiäkös se kärrättiin tienlaitaan yhdessä toisen varastolöydön eli kukkaruukkutynnyrin kanssa. Ympärille valonauhaa ja tadaa, meidän pihatiemme tuli tyylikkäästi merkattua…

Ja nyt on Jormalla kevät, Orvokit jalkojen juuressa. Kannustankin kaikkia Jormia keräämään Orvokkeja seuraansa. Hilpeitä istutushetkiä kanssatarhureille!

Ps. Kynttilälyhty sai jäädä, koska eihän Jorma mikään wannabe-natsi sentään ole!

Ps2. Kyllä mä laitoin orvokkeja muihinkin ruukkuihin, mut ne on lähes tylsiä Jormaan verrattuna 😁