Viimein mökillä, ennätyspitkän tauon jälkeen! Kevät ei oikein vielå halunnut tulla, mutta maa tuntui kuitenkin jo vähän lämmenneen… Kevätkukkijoita ei kuitenkaan näkynyt, mikä oli melkoinen pettymys. Sorkkaeläinpirut olivat kiskoneet krookuksensipulit maasta, narsissit alkoivat ostaa lehtiä näkyviin vasta lähtöpäivänä, ja viime kesältä tuttu Mauri-Mäyrä (paholaisen kätyri sekin) oli nautiskellut koko maa-artisokkasadon, ja ohessa viskellyt koko puutaimistoni pitkin mäkeä. Pikkutaimistossa oli toissa vuoden puuvartisten pistokaslisäyskurssin ihanuudet kasvamassa, huolellisesti vielä toiseksi talveksi peitettynä. No, eipä tarvitsekaan niille alkaa katsella paikkoja rinteestä…

Kauemmas rantatielle syysmyrskyssä kaatunut kuusi pilkottiin porukalla, ja hinattiin oksanippuina ja rungonpätkinä omaan rantaan kuivumaan. Kuusi oli kaatunut varmasti melkoisella rytinällä, ja oheisvahinkoina oli varsin paljon muutakin puustoa kimoqsa. Tulipahan saunanlämmitysmatskua…

Kevään kunniaksi piilotin lapsille pupu- ja kanasuklaita. Kana näytti munineen rinteessä täydellisen epäsopivassa paikassa kukoistavan alppiruusun juurelle… Samassa rinteessä eli mökkimme ”pihassa” on nyt kahdessa vuodessa kuollut mm. muutama kataja. Paahteinen, melko kuiva ja täysin kivikkoinen jyrkkä rinnehän on siis loistava paikka alppiruusulle 😀 Sillä on taas monta nuppua, tulee komea kukinta!

Kartiovalkokuusista kaksi on selvästi kasvanut näiden kahden vuoden aikana, kolmas ei liene ihan varma siitä, haluaako sittenkin kuolla pois…

No niin, pieni mökkeilypäivitys tällä erää, lisää seuraa. Keväistä eloa ja oloa, pitäkää kasvinne hengissä!!