Huhtikuun alussa ensimmäiset samettikukat (Tagetes) ja tomaatit (Lycopersicum solanum) alkoivat töniä toisiaan hajakylvöissään, joten oli pakko aloittaa kouliminen. Seuraava kysymys onkin, että kun taas lunta tuiskuttaa taivaan täydeltä, niin missä ihmeen vaiheessa pystyn viemään ne sadat tulevat, koulitut pikkutaimet edes kasvihuoneeseen?! Nyt yhdestä pienestä hajakylvörasiasta taisi tulla 12 sammariruukkua (osassa vielä kaksi tainta…) ja toisesta pienestä tomaattipurkista samanmoinen määrä tomaattikippoja. Argh!

Uusille tarhureille lyhyt selostus koulinnasta:

• hajakylvetyt pikkuruiset sirkkavarret puskevat mullasta ja kasvattavat edelleen pikkuruiset sirkkalehdet
• hetken kuluttua alkavat ilmestyä nk. kasvulehdet, eli ne jotka ovat kasvin varsinaisten lehtien muotoisia
• perinteisen ohjeen mukaan koulinta suoritetaan ensimmäisen kasvulehtiparin ilmestyttyä, mutta itse yleensä odotan ainakin siihen asti, että pikkutaimet alkavat töniä toisiaan siellä hajakylvöpurkissaan > hiukan vahvempia, kun lehtiä on enemmän tai ne ainakin ovat suurempia
• lusikalla/jäätelötikulla/koulintapuikolla/sormilla (u name it) varovasti pyöräytetään pikkutaimi multaisine juurakoineen VAROVASTI pois purkista ja – ÄLÄ NOSTA VARRESTA vaan lehdistä – siirretään pikkuruukkuunsa, jossa voi olla ainakin alimpana jo lannoitetumpaakin multaa (juuret alkavat havitella herkkuja, eli kasvaa kohti pohjalla olevaa ruokaisampaa tavaraa).
• multa painellaan varovasti pikkutaimen ympärille siten, että tyhjiä koloja ei jää varren ja juurten ympärille, jotta juurtuminen uuteen multaan olisi helpompaa
• kevyt kastelu, hetki poissa kunnon valosta (=aikaa juurtumiselle, tosin tästä ollaan montaa mieltä > itse olen havainnut sen riippuvan kasvista) ja taas mennään, eli kasvu jatkuu kohta kohisten

Käytännön vinkki: pyöreät purkit on paholaisesta! Jos on paljon purkkeja, niitä on hyvä pitää tarjottimilla tai erilaisissa laatikoissa, jotta mahdollinen siirtely onnistuu. Neliömäiset purkit asettuvat mukavammin kylki kylkeen ja niitä mahtuu samaan tilaan huomattavasti enemmän. Itsellänihän on varaston täydeltä erikokoisia pyöreitä muovisia istutusruukkuja…

Jos tilaa ja muitakin resursseja on, niin yksi vaihtoehto on tehdä kaikki kylvöt suoraan pikkuruukkuihin, siis sellaisiin 3-5 cm x 3-5 cm, syvyys jotakuinkin samaa kaliiperia eli 3-5 cm. Omasta mielestäni paras ratkaisu tähän olisi Plantek-kennosto (viimein tiedän sen nimen!), ja juurikin tänään satuin tilaamaan niitä muutaman. Niissä on useita pieniä kennoja aina yhdessä levyssä, jolloin tilaa kuluu vähän, eikä hajakylvö ole tarpeen (paitsi jos ei ole varma siementen itävyydestä, ja tekee vain villin kokeilun).

Ylipäätään hyvä ohje on, että käytät mitä hyvänsä kippoja, pese ne huolellisesti, mikäli ne eivät ole upouusia. Itse aion huoltaa kennostoja niin hartaasti, että ne säilyvät käyttökelpoisina vuodesta toiseen. Pesemättömässä ruukussa saattaa muhia esimerkiksi harmillinen taimipolte, joka tuhoaa itäneen pikkukasvin. Jotkut ahkerat ja pedantit tarhurit – not me – myös käyttävät kylvömullan uunissa, jotta sieltäkin tuhotuvat mahdolliset harminaiheuttajat, mutta itse päätynen siihen vasta sen onnettoman tapahtuman jälkeen, kun taimipolte on tuhonnut armaat vihreät huitulani…

Mut hei, ihanan valkoista kevättä kaikille kanssatarhureille!